Rautamimmi

Hei syksyynne!

Viime blogijulkaisusta onkin jo vierätänyt ikuisuuden kaltainen aika. Nyt on kuitenkin uuden julkaisun hetki ja varsin rautaisen sellaisen. Vaikka aina sanotaan että nuorissa on tulevaisuus, niin tämän blogin myötä kannustamme myös aikuisia haastamaan itseään, toteuttamaan haaveitaan ja tekemään sitä mistä tykkää! Iästä riippumatta 💜

Aurinkoisia syyspäiviä toivottaen Anna & Saara

Maila Saarinen

-ulkoisesti ikää seitsemän ja yksi, sisäisesti ikuinen pari-kolmekymppinen heppatyttö. Rautamimmi, joka ratsastaa ja rakastaa hevosia. Meidän tallin vakkarikalustoa!

"Aloitin ratsastuksen silloisella Savelan tallilla, Turengissa. Omat tytöt ja naapurinkin lapsi kiinnostui ratsastuksesta ja minä tietysti jouduin kuskiksi" Maila muistelee. Vai pääsikö? Hän pohti poniäidin roolia, kentän laidalla seisomisen riemua vai tylsyyttä, katsoi jälkimmäisen vaihtoehdon todenmukaisemmaksi ja päätti itsekin kokeilla miltä ratsastaminen tuntuu. "Ei tarvinnut seistä ja palella kentän laidalla ja muutenkin se oli siinä! Mieleen juolahti jostain pitkäjänteinen ajatus, että ratsastan niin kauan kuin selkään pääsen ja toistaiseksi tästä olen pitänyt kiinni. Onneksi on jakkarat, joilta noustaan selkään" hän naureskelee. 

Ratsastuksen aloituksesta on siis kulunut nyt kolmisenkymmentä vuotta. Turengissa syntynyt ja kasvanut, edelleenkin siellä viihtynyt Maila aloitti ratsastuksen aikuisiällä eikä tunnu katuvan rohkeaa kokeiluaan. Kyllästymistä ei ole vielä päässyt tulemaan.

Saarisen perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi aikuista tytärtä. Tyttärillä on jo omat perheet, lapsenlapsia on neljä, iältään 5-19 vuotiaita. "Kaikki lapsenlapset ovat olleet hevosen selässä ainakin kerran ja harrastavat ratsastusta kuka enemmän ja kuka vähemmän" Maila kertoo. Nuorin lapsenlapsista nähtiin myös FrostaGlossin kepparikisoissa ja hän on tutustunut ratsastukseen ainakin sekä Muusan että Geen selässä. Kipinää on siis lahjakkaasti päästetty roihahtelemaan muuallekin.

"Olen ratsastanut paljon lähialueen ratsastuskouluilla ja Hämeenlinnassa kävin vuokraamassa vuosia erästä tammaa sen kotitallilla. On ollut ilo tutustua näiden vuosien aikana monenlaisiin ja monen rotuisiin hevosiin. Kaikki ovat ollet omia persooniaan ja niistä on jäänyt monia ihania muistoja mieleen. Onneksi olen säästynyt onnettomuuksilta hevosten kanssa eikä pahoja putoamisiakaan ole tullut" Maila kertoo. 

Myös ratsastuskilpailut ovat lähellä hänen sydäntään. Hän on osallistunut ratsastuskoulujen omiin kisoihin useasti: "Vuonna 2011 silloinen ratsastuksenopettajani perusti valmennusryhmän, johon lähdin mukaan. Ryhmässä oleminen edellytti kisoihin osallistumista ja tämän myötä kävimme lähialueen talleilla porukalla. Matkaan lähti 2-4 hevosta. Toiminnassa oli haastetta ilman ryppyotsaisuutta."

Näistä kisoista Maila saavutti joitain sijoituksia, mutta ensisijaisesti hän pitää kilpailemista mukavana ja opettavaisena. Pääasia niissä on tavoitteellisuus, ei itsensä vertaaminen toisiin eikä palkintosijoja. "Toki jos sijoitus tulee siinä ohessa, niin ei se tietenkään huono juttu ole, mutta ei homman päätarkoituskaan" Maila tiivistää. Hänen tavoitteenaan on saada helppo C -taso niin varmaksi että voisi nousta helppo B -tasolle.

Mikä sitten on tämän sympaattisen rouvan mielestä se haaste ratsastuksessa? "Ehkä se on kehon hallinta, apujen oikeanlainen käyttö ja se, että pääsee hevosen kanssa yhteisymmärykseen" hän vastaa. Viime vuosina hän on huomannut oman kehon tuomat haasteet ja venyttely onkin noussut arvoon arvaamattomaan. "Sen kun olisi ymmärtänyt vaan jo vähän aiemminkin" Maila hymähtää. "Venyttely on iso osa ratsastajan kehonhuoltoa ja luultavasti yleisesti ottaen yksi haasteista." 

Maila on käynyt FrostaGlossilla alusta alkaen. "Tallilla on hyvä ilmapiiri, mukavat ihmiset ja ympäristö. Asioissa ollaan joustavia ja hevoset ovat luotettavia" hän kuvailee. "Ja minulle on tärkeää myös se, että saan osallistua tallitöihin!" Maila onkin luotettava vuokraaja ja tuntilainen. Hän on huolellinen hevosten hoidossa, kysyy reilusti neuvoja tai apuja, kertoo rohkeasti jos on kerrottavaa. Ratsastaessa Maila yrittää aina parhaansa ja jaksaa kerrasta toiseen innostua, opetella, yrittää ja tätä kautta niitä onnistumisiakin tulee.

Entä mikä tässä harrastuksessa on parasta? Se pitää aina muistaa kysyä! "Onnistumiset ja hyvät hetket. Kun jotain asiaa vääntää ja veinaa, harjoittelee ja opettelee ja sitten se yhtäkkiä napsahtaa kohdalleen. Siitä riittää iloa kerrakseen ja pitkäksi aikaa." Ja eläinrakkaus. Sen Maila mainitsee isona asiana. "Kun hevonen tulee tutuksi, sitä oppii tuntemaan ja tietämään toisensa, syntyy luottamus... Se on hyvin palkitsevaa." Ratsastus on Mailan mielestä siis haastavaa, mutta yhteistyön löytyessä on taas kivaa. Sitten voikin ottaa jo seuraavan haasteen vastaan. Ihan selvä rautamimmin merkki, vai mitä?! 

Lämmin kiitos haastattelusta! 

💜